Aloitin työharjoitteluni Skotlannissa hienosti olemalla sairas heti ensimmäisenä päivänä. Eikä se jäänyt viimeiseksi kerraksi, sillä asunnossamme oli hometta, minkä vuoksi olin vähän väliä kipeänä.
Heti ensimmäisenä päivänä, jolloin pääsin töihin, saimme tehtäväksemme valmistaa pomollemme kuvan mukaisen hameen. Sen tyylistä hametta emme olleet koskaan tehneet, joten se tuntui aluksi haastavalta. Teimme hametta siis aluksi yhdessä, mutta Maria teki sen yksin loppuun, sillä minulle annettiin pian toinen tehtävä. Minun piti valmistaa pomollemme housut. Sain malliksi vanhat riekaleiset housut ja minun piti valmistaa samanlaiset. Ihan ongelmitta homma ei sujunut, sillä vanhat housut olivat venyneet ja uusista kaavoista ei sen vuoksi tullut istuvat. Lisäksi mm. ompelutekniikoista ym. tuli sanomista, sillä monet asiat oli meille koulussa opetettu eri tavalla. Lopulta kuitenkin sain housut valmiiksi ja niistä tuli hyvät. Valitettavasti niistä ei ole kuvia.
Seuraavaksi tehtäväksi sain valmistaa loppuun erään vanhan kotelomekon, joka oli jäänyt joskus kesken. Siihen piti tehdä jonkin verran muutoksia, mutta suoriuduin tehtävästä yllättävän hyvin. Taisin ehkä saada jopa kehuja siitä. Mekosta ei valitettavasti ole kuvia.
Seuraavaksi saimme taas yhteisen tehtävän, sillä muuta "meidän taidollemme" soveltuvaa tekemistä ei sillä hetkellä ollut. Meille näytettiin kuva tylliviitasta ja käskettiin tehdä samanlainen. Muita ohjeita ei oikeastaan annettu. Juuri tämän koin eräänä suurimmista ongelmista harjoittelupaikassani. Meitä ei ohjeistettu kunnolla. En ole koskaan eläessäni valmistanut mitään viittaa muistuttavaakaan, joten oli aika mahdotonta lähteä tekemään sitä pelkän kuvan perusteella. Sitten joutui joko ajan kyselemään neuvoja kaikkeen ja itselle tuli tyhmä olo. Viittaa emme koskaan saaneet valmiiksi asti, sillä siihen piti ommella tietynlaisia kukkakoristeita, mutta niitä ei ollut missään, joten ne täytyi tilata. Niitä ei kuitenkaan koskaan mistään myöhemminkään löytynyt, joten viitta jäi kesken.
Harjoittelun puolivälin jälkeen oli aika alkaa valmistaa näyttötöitä. Näyttötyönäni minun piti suunnitella ja valmistaa alusta loppuun annetusta kankaasta morsiusneitomekko, joka laitettaisiin myöhemmin näyteikkunaan. Useiden ehdotusten jälkeen päädyimme yhdessä pomoni kanssa kuvan mukaiseen malliin.
Vaikka malli oli melko yhksinkertainen, ihan helppo työ se ei kuitenkaan ollut. Kultainen paljettikankaani oli jonkin verran joustavaa, joten sen alle piti laittaa vuorikankaasta yksi kerros varsinaisen vuorin lisäksi. Oli todella haastavaa saada ommeltua leikattuihin kangaspaloihin kiinni kerros vuorikangasta, kun toinen venyi ja toinen ei. Muutaman sadan nuppineulan avulla se kuitenkin lopulta onnistui ihan hyvin. Muuten mekon ompelu sujui ihan hyvin, paitsi, että helman kanssa meinasi olla vähän ongelmia. Helma piti ommella pussiin ja sen tekeminen oikein tuotti hieman päänvaivaa. Teinkin sen pari kertaa väärin ennen kuin onnistuin lopulta.
Mekko alkoi olla vetoketjua vaille valmis, mutta vetoketju piti tilata Romaniasta asti, eikä se ollut vielä saapunut, joten en voinut jatkaa sitä loppuun asti. Siirryin tekemään muita hommia. Valmistin mm. proton yhdelle asiakkaalle sovitukseen ja tein pitsistä boleron annetuilla kaavoilla. Lisäksi sain tehtäväkseni tehdä muutokset sovituksen jälkeen pienen lapsen kukkaistyttömekkoon ja viimeisenä työnäni valmistin sovitetun proton mukaan kotelomekon asiakkaalle sovitettavaksi ja sovituksen jälkeen tein siihen muutokset ja tein sen valmiiksi asti.
Ihan viimeisinä päivinä morsiusneitomekkoni vetoketju lopulta saapui ja sain mekon tehtyä valmiiksi. Sitten laitoin sen nuken päälle ja ikkunaan. Ihan hienolta tuntui nähdä omatekemä mekko näyteikkunassa.
Ihan ongelmitta ei harjoitteluni sujunut, mutta kaikenkaikkiaan siitä kuitenkin selvisin ihan kunnialla. Sen pituinen se.
















